Työn tehostamisen harha

Kun työpaikalla alkaa olla ongelmia tuottavuuden kanssa, yritetään useimmiten ensimmäiseksi tehostaa toimintaa. On tietenkin selvää, että toimintaa ei voi jatkaa pitkään jos kulut ovat suuremmat kuin toiminnasta saatavat tulot. Työn tehostamisen logiikka menee niin, että koska asiakkaat eivät ole enää valmiita maksamaan työstä yhtä paljon, työtä on tehtävä halvemmalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tuotteen myyntiin saaminen maksoi firmalle aiemmin 2 euroa, niin nyt se pitäisi saada myyntiin eurolla. Materiaalikuluista on usein vaikea säästää, joten työ pitäisi tehdä tehokkaammin, jotta ei tarvitsisi maksaa niin paljon palkkoja.

Mielestäni tämä ajatusmalli ei sovellu Suomessa useimpiin työpaikkoihin. Ongelma ei ole niinkään se, että tuotteen myyntiin saaminen maksaa liikaa, vaan se, että ihmiset eivät halua maksaa siitä.

Huonoa ei halua kukaan edes ilmaiseksi

Jos teet esimerkiksi videopelin, niin kukaan ei osta sitä vaikka se olisi kuinka halpa, jos se on yksinkertaisesti huono. Sitä ei haluta edes ilmaiseksi. Hyvästä videopelistä ihmiset sen sijaan ovat valmiita maksamaan yllättävän paljonkin.

Tehokkuudella kilpailu sopii parhaiten aloille joilla tuotetaan yksinkertaista perustavaraa, kuten vaikka makarooneja. Oletetaan että olennaisin tekijä ihmisten ostopäätökselle makaroonia ostettaessa on sen hinta. Eli siis että ihmiset ostavat aina halvinta makaronia mitä kaupasta löytyy. Jotta hinta saataisiin tarpeeksi alas, on tuote tehtävä mahdollisimman halvalla, eli työvoima ei saa maksaa paljon, valmistusmateriaali ei saa maksaa paljon, veroihin ei saa mennä rahaa, jäteasiat pitäisi hoitaa halvalla jne. Hintakilpailussa valitettavasti etelän köyhillä mailla on huomattava etulyöntiasema. Köyhissä maissa työläisillä ei ole juurikaan oikeuksia, veroja ei tarvitse maksaa yhtä paljon ja ympäristömääräykset eivät ole yhtä tiukat. Suomen on erittäin vaikea kilpailla tällaisten tahojen kanssa.

Suomessa tulisi keskittyä halvan hinnan sijaan enemmän laatuun ja pienemmille kohderyhmille tarkoitettuihin tuotteisiin. Esimerkiksi makaronista yllättän moni on valmis maksamaan moninkertaisen hinnan halvimpaan makaroonin nähden, jos se maistuu paremmalta tai sillä on jotain terveysvaikutuksia. Terveysvaikutuksia ja makuerojakin on paljon. Laihduttaja haluaisi ehkä erilaisia makaroneja kuin himourheilija. Italialaistyyliseen kokkaukseen sopii ehkä tietynlainen makaroni paremmin kuin joku toinen joka sopii taas perinteiseen makaronilaatikkkoon tai salaattiin.

Työvoimaa ja koulutusta tulee käyttää kun sitä on

Sen sijaan että yritetään käyttää mahdollisimman vähän aikaa tuotteiden valmistamiseen, pitäisi ehkä ennemminkin käyttää paljon enemmän työvoimaa laadun varmistamiseen ja eri kohderyhmien tarpeiden kartoittamiseen ja täyttämiseen. Tämä on jotain sellaista missä ei voi kilpailla halvalla työvoimalla. Laadun varmistamiseksi tarvitaan koulutusta, samoin kohderyhmien ymmärtämiseen. Suomessa koulutus on erittäin hyvällä tasolla, etelän köyhissä maissa usein ei.

Jos laadun varmistamiseksi samaa työtä tekemään asetettaisiinkin tuplamäärä työntekijöitä ja työtunteja, laatu todennäköisesti olisi parempi. Laadukkaalle tuotteelle olisi todennäköisemmin enemmän kysyntää. Laadun varmistaminen ja kohderyhmien ja heidän tarpeittensa ymmärtäminen on vaikeaa ja aikaa vievää työtä. Sitä ei voi automatisoida, eikä sitä voi tehdä kuka tahansa mahdollisimman halvalla. Laadun varmistamiseksi tarvitaan usemmiten koulutusta, kokemusta sekä lukuisia yrityksiä ja erehdyksiä. Pelkästään huippuosaajat eivät riitä, vaan tarvitaan myös testausta ja testaajia. Kaikenlaisia testaajia, jotta ongelmat paljastuisivat ajoissa.

Jos tuote on kohdennettu tietylle kohderyhmälle ja siitä on heille selvää hyötyä, he ovat valmiita maksamaan siitä enemmän kuin jostain tuotteesta, jolla ei ole mitään erityistä myyntivalttia. Pienille kohderyhmille tarkoitettujen tuotteiden kate voi pääsääntöisesti olla suurempi, koska ihmiset haluavat juuri sen tuotteen, eivätkä vain halvinta mahdollista. Jos palataan makaronien sijasta vaikka videopeleihin, niin parhaasta mahdollisesta videopelistä ihmiset ovat valmiita maksamaan moninkertaisen hinnan kuin huonosta. Himopelaaja on valmis vaikka näkemään nälkää päästäkseen pelaamaan maailman parasta videopeliä, joka on kohdennettu juuri hänen tarpeitaan ajatellen.

Epäsuorat vaikutukset

Jos laadun parantamiseksi lisätään työpaikkoja ja työmääriä, työmäärän lisäämisellä on myös koko kansantaloutta parantava vaikutus. Jos puolet nykyisistä työttömistä onnistuttaisiin työllistämään, tulisi lisää verotuloja ja vähemmän sosiaalimenoja. Jos samaa työtä tekisi useampi ihminen, voitaisiin sama tuote vaikka suunnitella kahteen kertaan ja pistää niistä parempi myyntiin. Tai vaikka molemmat, jos niissä on omat hyvät puolensa, jotka kiinnostavat eri kohderyhmiä.

Laadun parantamiseksi palkkojen leikkaus on myös motiivoinnin kannalta huono idea. Työntekijöiden työmotivaatio ei taatusti kasva palkan laskiessa, eikä huono työmotivaatio paranna työn tulosta. Tuskin edes työtehokkuutta. Sen sijaan työntekijä saattaa mennä töihin jonnekin muualle tai jopa jättäytyä työttömäksi, eikä työnantaja välttämättä löydä tilalle yhtä hyvää työntekijää, joka tyytyisi samaan palkkaan.